Peli auki

Hei.
Moi.


Mitäs helvettiä tähän kirjoittaisikaan?


Niin, minun piti aloittaa blogi jo ajat sitten, koska mielestäni minulla on ais.... Asiaa.
Onko sittenkään?


No joo.

Tämän blogin takana on kohta 35 vuotias mies, joka on tähänastisen elämänsä aikana kerinnyt tekemään jo kaiken_ja_laisia hommia. Yksityiskohtainen historia tämän blogin kirjoittajan osalta on loppujen lopuksi toissijainen seikka, joten tiskiin on iskettävä kylmät faktat.

Miksi?
- No helvetti. Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. (Kirjoittaako blogia?)
- Meitä ei ole loppupeleissä montakaan tämän vaivan kera tässä ikäluokassa
- Narsistisen oireyhtymän purkukanava?


Milloin?
- Ajatus koko blogihommasta iski pintaan jo maaliskuussa 2014, mutta tiukempi ulkomaanmatka sotki suunnitelmia ja ajatukset oli fokusoitava reissuhommille ja matkan jälkeiseen työelämään
- Kesä 2014 kaikkine helteineen on imenyt aika paljon energiaa suorittavan portaan touhusta ja perimmäinen ajatus blogin aloittamisesta osana (henkistä)terapiaa nosti päätään.
- Nyt

Seuraus?
- Totaalinen fyysisen suorituskyvyn romahtaminen
- Päivittäisen elämisen ja tekemisen organisointi: Fyysinen ja henkinen rasitus, ruokailut ja lepo on kellotettava. Saunomisen ja uimisen rajoittaminen. Saunassa ei enää istuta ja järveen ei enää juosta uimaan.
- Lihaksiston denegeneraatio. Aerobisen kunnon romahtaminen.
- Jatkuvat selkä- ja niskakivut liikunnan puutteen vuoksi

Syy:
- Etelä-karjalan sosiaali- ja terveyshuollon kuntayhtymä, Etelä-karjalan keskussairaala. Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen osasto
- Napakka työterveyslääkäri
- Todettu aortan läppävika, joka tarvitsee leikkaushoidon
- Napakka kardiologi


Fyysinen pituus 190 cm, nykyinen paino 103 kg.

Jospa kakan jauhaminen oli siinä.
Tosiasiallisestihan olen kohta kolmeviitonen ukko, joka vietti vapaaelämää liikunnasta ikävuodet 20-30. Ennen parikymppisiä pelasin jääkiekkoa enemmän tai vähemmän tosissaan harratetasolla, joku voisi sanoa alemmalla kilpatasolla. Lisäksi nuorempana oheislajit kulki mukana sen mukaan mikä oli milloinkin kiinnostavaa. Lukioaikoina liikuntamäärät saattoivat olla jopa 20-30 tunnin viikkotasoa. Sitten hommat loppuivat. Tuli "muuta tekemistä". Jääkiekko säilyi kuitenkin harrastelijatasolla (2-3 kertaa viikoon häpihoki -hommia) mukana elämän seuraaviin vaiheisiin, jotka sisälsivät opiskelua ja työntekoa.

Hieman alle 30 -vuotiaana vaihdoin työpaikkaa ja alaa. Muutos edellisen alan ja nykyisen työnantajan välillä oli valtava. Nykyinen työnantaja vaatii työntekijöiltään mm. hyvää fyysistä kuntoa nuhteettoman siviilielämän lisäksi. Työhaastattelu nykyiseen ammattiin alkoi 12 minuutin juoksutestillä, vaatimuksena 2600 metriä. Piece of cake. Valmistautuminen juoksutestiin sisälsi edeltävän viikon aikana 2 juoksulenkkiä lumisella jalkakäytävällä. Edellisestä juoksulenkistä oli kulunut silloin vain vaivaiset noin 10 vuotta. Hyvin kulki ja aikaa tuon 2600 metrin jälkeen jäi vielä ihmettelemiseen, että näinkö helppoa tämä olikin.

Uusi työyhteisö tempaisi minut mukaansa takaisin liikunnalliseen elämään. Jääkiekkoharrastus säilyi edelleen, motivaatio tekemiseen kentällä tosin parani ja "pelailusta" tuli taas pelaamisentapaista urheilua.

Niin, kävin sitten salilla uuden pomoni kanssa. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1998. Elettiin vuotta 2010 AD. Rapiat 12 vuotta vain välissä. Vuonna -98 olin 19 vuotias ja nyt 31. Arvatkaapa, oliko paikat hieman kipeänä alussa? Ensimmäinen tarkoitus salilla oli kuntouttaa olkapäätä, jonka hajoaminen 2000 -luvun alussa oli päättänyt lopullisesti silloisen "tosissaan harrastetasolla" -pelaamisen. Olkapääjumppa kääntyi nopeasti kokonaisvaltaiseen painonnostoharrastukseen, varsinkin kun työpaikalla oli saliharjoittelumahdollisuus ja treenikavereina ukkoja SM -tason urheilijoista tavan tallaajiin. Kynnys punttihommille oli matalalla. Vuotuiset lihaskunto- ja juoksutestit toimivat toki osaltaan motivaattorina.

Tullessani nykyiseen työhön 2009 painoa oli lähemmäs 110 kg ja raaka arvio rasvoista oli noin 25% luokkaa. Tällä kondiksella paineltiin se 2600 metriä 12 minuuttiin suht sujuvasti. Lihaskunnon puolesta en olisi paljon lippua heilutellut.
2011 taasen alettiin olemaan taas "top of the game". Vajaat 2900 metriä juoksuhommia, penkipunnerruksessa painettiin kymmentä toistoa omalla elopainolla. Elokussa 2011 painoa olikin enää vaivaiset 97 kiloa. Inbodymittauksessa iskettiin rasvaprosentiksi minulle napakka 16 ja muutenkin numerot ennen semisti possulle kaverille oli luokkaa "ihan ok". Siitä homma jatkui eteenpäin sopivan rennolla otteella.

Aloitin Heiaheian käytön kesken vuoden 2010. Vuonna 2010 treenikertoja tuli 114 kappaletta, ajallisesti 102 tuntia. Punttia ja jääkiekkoa 50-50 oli raaka jako. 2011 oli ensimmäinen kokonainen vuosi. Treenikertoja vuonna 2011 kertyi 152 kappaletta, tehokasta suorittamista 147 tuntia. Tämä vuosi sisälsi myös paljon ei treenikirjoissa näkyvää aerobista liikkumista raskaissa varusteissa. Todella paljon off topic -liikkumista.
Vuosi 2012 olikin sitten huippuvuosi allekirjoittaneelle. 238 treenikertaa, tuntimäärässä 241 tuntia. Näistä treeneistä 95 kertaa punttia, 70 kertaa jääkiekkoa, loput lihashuoltoa, juoksua tai pitkiä kävelylenkkejä.

2013 olikin sitten vedenjakavuosi.
Punttia Heiaheian mukaan 79 kertaa, jääkiekkoa enää 30 kertaa (paikkakunnan ja työpaikan vaihdos aiheutti sen, ettei enää löytynykään harrastelijajääkiekkoporukkaa mihin mahtuisi häpihoki -mentaliteetilla pelaamaan), pyöräily treenimielessä - vajaat 30 kertaa  ja noin 600 km - ja muut pienet lajit siihen päälle.

Loppuvuotta kohden mennessä alkoi treenaamisesta mennä maku. Ohjelmien mukaiset treenit oli jätettävä kesken, jääkiekkovuoroilla ei enää jaksanut luistella entiseen malliin. Palautumisajat kasvoivat ja aineenvaihdunta alkoi reistailla. JäHi (jälkihiki) saattoi painaa päälle 1-2 tuntia kovan treenin jälkeenkin - Lopulta tulokset alkoivat tippua ja väsymys iski pahasti kesken harjoitusten.

Keväällä 2013 huomasin töissä jo sen, ettei viikon mittaisilla työreissuilla jaksanut enää valvoa kunnolla tehtävien vaatimalla tavalla ja stressi aiheutti sydämeen lisälyöntejä. Varsinkin fyysinen väsymys ja stressi aiheutti poikkeuksellisen epämukavan olon. Touko-kesäkuussa 2013 rankan työviikon jälkeen menetin hetkellisesti tajunnan, ilmeisesti sydämen rytmihäiriöiden vuoksi. Työterveyslääkäri ohjasi minut tarkempiin tukimuksiin. 2009 todettu sydämen sivuääni paljastuikin tutkimusten edessä aortan läppäviaksi. Vuoden 2013 syksyn aikana kävin useissa pintapuolisssa tutkimuksissa, joissa pyrittiin selvittämään sydämmen toimintakykyä ja nykytilaa. Holter -tutkimuksissa rauhallisen vapaapäivän tulos oli rapiat 350 liikalyöntiä jotka aiheutuivat rytmihäiriöistä.

Tästähän se rumba alkoi. Sydämen normaalin ultraäänitukimuksen lisäksi tehtiin transesofageaalinen tutkimus. Lopputulos oli 2 -osainen aortan läppä, jossa todettiin ejektiofraktioksi  50%. Ok, taulukon mukaan kyse on vielä normaalista toiminnasta, mutta leposykkeen ollessa holter -tutkimuksen perusteella matalimmillaan 32 iskua minuutissa ja iskutilavuuden ollessa noin 25% suurempi kuin normaalilla minun kokoisella ja ikäisellä miehellä, kardiologi suositteli leikkaushoitoa. Tuon seurantavuorokauden keskisyke oli muuten 57 iskua minuutissa... Aika rauhallista toimintaa rinnassa.

Leikkaspäätös oli siis tehty.





Seuraavat operaatiot oli keuhokojen tilavuuden ja virtaavuusnopeuden tukiminen. Ok. Nekin olivat koholla. Kroppa oli siis koittanut kompensoida vajaavaista sydämen toimintaa lisäämällä hapenottokykyä - Isommat keuhkot ja nopeampi uloshengitysnopeus verrattuna normijantteriin. Sama 25% tuossakin.

Sitten taas kardiologille. Varjoainekuvaukset sydämeen - Tsekataan, että sepelvaltimot on kunnossa. Olihan ne. Tässä vaiheessa, ihan vaan ohimennen veriarvoista mainittavia hommia oli hemoglobiini 168 jakolestroliarvot kokonaiskolestrolin osalta noin 5%. Tässä mennään nyt maalis-huhtikuuta 2014. Ejektiofraktio oli tippunut jo lähemmäs 40%. Livekuvaa tutkiessa kardiologi tokaisi, että kaksi läppää täällä on. Toinen on vain suomeksi sanottuna paskana.

Maaliskuun 2014 jälkeen alkoikin kunto olla sen mukainen, että minulle ennen kevyen punttijumpan jälkeen palautumisaika alkoi olla 1-2 vuorokautta. Normaalisti kropan reaktio liikuntaan oli sydämen rytmihäiriöt, varskinkintakykardia. Taasen täysin liikunnaton tila, yhdistettnä rentoon olemiseen aiheutti vastakkaisen reaktion, braykardialogisen tilan - Jota vastaan taas pumppu pamautti tiukat lisälyönnit päälle. Tosin 1. asteen AV -blokki kestää minulla vain rapiat 150 millisekuntia tutkimusten mukaan.

Huhti-toukokuussa alkoi olla selvää, että tämän vuoden liikunnat alkaa olla tässä. 33 kevyttä punttia ja 17 kertaa jääkiekkoa, lihashuollot ja kuntopyöräilyt päälle. Hyvä liikuntavuosi 2014 takana. Toukokuussa sain lopullisen tuomion Meilahden tutkimuskeikan (magneettikuvat aortasta ja kaulavaltimosta)  jälkeen työterveyslääkäriltä. Liikunta seis ja vuoden 2014 kuntotestejä ei saa suorittaa. Tämä vaikuttaa suoraan ensi vuoden ansioihin. Jää rahakkaatulkoilmakeikat tekemättä ainakin alkuvuoden osalta. Pääasia, että hengissä selvitään vuoden loppuun asti.

Syytä tähän, mikä on aiheuttanut tämän koko homman, ei ole kukaan varmasti osannut minulle sanoa. Aortan läppä on vain pettänyt. Se, onko se pitkän tauon jälkeen aloitetun treenin syytä, tai esim. sydänlihaksen tulehduksen aiheuttamaa, ei ole vielä kukaan kolmesta minua tutkineesta kardiologista osannut sanoa.


Nyt tätä kirjottaessa kunto on seuraava:

10 lapiollista soraa työmiehen ottein heitettynä - > 5-10 minuutin palautuminen
500 metriä reipasta kävelyä 15 kilon repun kanssa -> 5-10 minuutin palautuminen
Uiminen on kielletty - Jalat pohjassa ja pää pinnalla. Varsinkin saunasta uimaan aiheuttaa rytmihäiriöt.
Syöt tyhjään mahaan itsesi kylläiseksi. 2-4 tunnin rytmihäiriöt ja hikoilu.
Aamupaino 103 kg ja XL -paidat on taas hartioista liian isot ja mahan kohdalta sopivat. 36/36 -farkut roikkuu, tosin on vyötäröstä sopivat.
Mieli on levollisempi, työelämän suorituspaineet ovat takanapäin.
Läskimmät ovat oikeasti leppoisempia :P

Tästä eteenpäin:

Käyn ennen sydänleikkausta vielä kerran inbodymittauksessa ottamassa tilanekatsauksen ennen aikaa, jolloin hommaa aletaan taas laittaa pakettiin.
Kerron kuulumisia satunnaisesti, miten jaksaa tai huvittaa. Inbodymittaustuloksia arviolta marraskuusta eteenpäin.
Jos leikkaus menee puikkoihin, seuraava hikilenkki kävellen lokakuussa ja kuntopyörälle marrakussa. Jos rintalasta luutuu kunnolla, harrastelätkää seuraavan kerran tammi-helmikuussa 2015 ja punttia kun kykenee.

Ja ennen kaikkea:

Tämä ei ole blogi, jonka kommenttiosiosta haluaisin lukea jotain osaaottavia voivottelukommentteja tai tsemmpisfantsujuttuja. Fakta on se, että tämmöisiä vaivoja on todella harvalla minun ikäisellä miehellä/naisella. Tämä blogi on avattu seuraavista syistä, eikä välttämättä juuri tässä tärkeysjärjestyksessä:

- Note to myself
- Note to you
- Liikunta on koko elämän juttu, pidä se mukana
- Tunne rajasi, kuuntele kroppaasi (note to myself)
- Jos väsyttää tai olet kipeä, älä lähde reeneihin (note to myself)
- Jos kondis tipahtaa rajusti, mene lääkäriin. Ne muuten tietää.
- Haluan jauhaa paskaa
- Muillakin on blogi
- Anna-Cecilialla on kanssa vastaavia juttuja hormonaalihommista. Naisvaivoja, mutta samaa kategoriaa. Kun ei vaan jaksa.
- Tämä